Mistä on kelkkapuvut tehty?

Pukeudu oikein

(Artikkeli julkaistu MK-lehti 1 / 96)

Action, Cordura, Gore-Tex, Tactel ja niin edelleen. Moottorikelkkailijoille markkinoitavissa ajopuvuissa vilahtelee nimiä ja termejä yhtä paljon kuin itse kelkoissakin. Mutta mikä tekee puvusta toimivan ja mitä kätkeytyy hienojen tuotenimien taakse?

50-luvun loppupuolella keksitty moottorikelkka on kulkenut pitkän tien kehittyäkseen nykyisen kaltaiseksi lumikenttien kulkuneuvoksi. Samoin on tapahtunut myös ajovarusteiden kohdalla. USA:ssa nahka oli pitkään ainoa kelkkapuvun valmistusmateriaali ja yllättävästi sitä suositaan siellä edelleen. Suomessa niinsanottu pilkkihaalari on edelleen yleisin kelkkapuku, mutta urheilukelkkailun suosion myötä on vaatimustaso myös varustepuolella kasvanut.

Ajopukuja onkin tarjolla joka lähtöön ja eri valmistajat markkinoivat tuotteitaan ylisanoilla ja hienoilla tuotemerkeillä. Merkkiviidakossa menee monen kuluttajan pää pyörälle ja ostopäätökseen vaikuttaakin useasti enemmän kauppiaan puhelahjat, kuin puvun todelliset ominaisuudet, tai käyttäjän tarpeet.

Erilaisten valmistusmateriaalien myötä myös hintahaitari on laaja ja ulkoisesti samantapaiset puvut voivat maksaa tuhannesta markasta reiluun neljään tuhanteen. Pelkkää hintaa tuijotettaessa pitää kuitenkin muistaa, että kunnolliset puvut ovat myös kestäviä ja siten pitkä-ikäisiä. Niissä on myös paljon pieniä yksityiskohtia ja eri osia saattaa yhdessä takissa olla satoja.

Ajopuvun ostamisessa pätee sama lähtökohta, kuin kelkankin ostamisessa. Ensin kannattaa miettiä miten paljon ja millaiseen ajoon aikoo pukua käyttää. Sellaista vaatetta ei nimittäin vielä ole onnistuttu kehittämään, joka toimisi hitaassa köröttelyssä 25 asteen pakkasessa ja urheilullisessa ajossa kevätsohjossa. Sopivalla tavalla eri vaatekerroksia yhdistämällä sama puku sopii kuitenkin lähes kaikenlaiseen käyttöön ja säähän.

Kerrospukeutuminen

Ihoa vasten puettavat alusvaatteet ovat tärkein mukavuuteen vaikuttava tekijä. Etenkin urheilullisessa ajossa tulee hiki ja pysähdyttäessä tai järvien selillä vilu hiipii helposti puseroon.

Vauhdikas ajo kelkalla on urheilua ja niinpä alusvaatteiksi sopivatkin parhaiten aktiiviseen liikuntaan tarkoitetut asut. Kunnollinen alusasu on valmistettu sellaisesta materiaalista, joka kuljettaa hien pois iholta ja tuntuu myös lämpimältä. Esimerkiksi tavallinen T-paita on hikisen röykytyksen jälkeen pelkkä ihoa viilentävä märkä rätti. Markkinoilla on myös "kaksineuvoisia" alusasuja, joissa on yhdistetty kahden eri materiaalin edut. Toinen siirtää kosteuden iholta ja toinen imee sen kankaan ulkopuoliseen kerrokseen.

Kelkkailuun sopivia alusasuja löytyy ainakin Keskon Snow Rider-sarjasta, Rukalta, Helly-Hansenilta, FinnSvalalta, Sinisalolta ja Twintechiltä.

Alle 15 asteen pakkasella ei esimerkiksi nopeavauhtiselle safarille tarvitse pukea mitään muuta alusvaatekerran lisäksi, kuin vaikkapa ohut poolokauluksellinen paita. Mikäli sää ja/tai vauhti vaatii, niin silloin voi lämmittäviä vaatekerroksia lisätä oman maun mukaan. Kerrospukeutumisen ideanahan on lisätä ihon ja ulkoilman väliin jäävää ilmatilaa, joten usea ohut paita on parempi vaihtoehto, kuin yksi paksu. Ohuita paitoja voi myös matkan edistyessä "kuoria" pois, mikäli olo niin vaatii.

Vaatteissa ja etenkin alusvaatteissa puhtaus on puoli ruokaa. Ahkera pesu onkin paikallaan, sillä hien kyllästämät alusvaatteet menettävät eristyskykynsä ja jotkut materiaalit ovat myös "pahoja" haisemaan, mikäli niiden annetaan seistä hikisinä.

Termejä

Kankaan hengittävyyden mittana käytetään g/m2/24 h, joka ilmaisee kuinka monta grammaa neliömetrin kangas päästää kosteutta lävitseen 24 tunnin aikana.

Ulkoilukankaiden hengittävyysarvot ovat 4000-20 000 gramman luokkaa. Liian tiivis kangas kastuu sisältäpäin jo vähäisessäkin liikunnassa. Ollakseen mukava ulkoiluvaatteen olisi hengitettävä noin 5000 g/m2/24 h.

Tekstiilimateriaalien ominaisuuksia voidaan parantaa tuntuvasti jälkikäsittelyllä. Jälkikäsittelyllä kangas voidaan saada vettähylkiväksi tai vedenpitäväksi, tuulenpitäväksi ja likaa hylkiväksi.

Scotchard ja Teflon ovat esimerkkejä sekä teolliseen viimeistelyyn että jälkikäsittelyyn tehdyistä aineista.

Erilaisten pintakäsiteltyjen kankaiden ominaisuuksia voi "tekohengittää" tarkoitukseen soveltuvalla aineella. Imprenex nimistä kyllästysainetta myyvät hyvinvarustetut urheilu- ja moottorikelkka-alan liikkeet.

Kankaan hankauskestävyyttä mitataan Martindale-testillä, jossa kangasta painetaan määrätyllä painolla pyörivää hiomakiveä vasten.

Muita kestävyysmittoja ovat repäisy- ja murtolujuus.

Vedenpitävästä materiaalista tehdyn vaatteen saumat on tiivistettävä, koska muuten vaate vuotaa saumoista ja ompeleista. Useimmat vaatteet tiivistetään liimaamalla vedenpitävät nauhat valmiiksi ommeltujen saumojen alle. Kangasvalmistajat, kuten Gore-Tex kontrolloivat valmistusmenetelmiä voidakseen ylläpitää oman merkkimateriaalinsa mainetta.

Tuulenpitävyyden mittana käytetään cm3/cm2/sek, eli kuinka monta kuutiosenttiä ilmaa neliösentin kangas päästää lävitseen. Toinen mittayksikkö on litraa neliömetriä kohden sekunnissa.

Tuuli lisää kylmän tuntua suorassa suhteessa tuulen voimakkuuteen nähden. Esimerkiksi 5 asteen pakkanen tuntuu paljaalla iholla lähes 30 asteelta ajettaessa kelkalla 60 kilometrin tuntinopeutta. Vesi johtaa lämpöä moninkertaisesti kuivaan vaatteeseen verrattuna. Niinpä kuivana pysyminen onkin talviharrasteissa ensiarvoisen tärkeää.

Vedenhylkivyyttä mitataan spray-testillä, jossa kankaaseen suihkutetaan vettä ja määritellään miten vesi tarttuu kankaaseen.

Vedenpitävyys ilmoitetaan kankaan kestämän vesipatsaan korkeudella. Vesipatsaan korkeus ilmoitetaan joko milleinä tai sentteinä. Vedenpitäviksi aletaan kutsua kankaita, jotka kestävät 300-500 mm:n vesipilarin. Käytännössä nämä ovat vettähylkiviä kankaita. Rukka ilmoittaa vedenpitävyyden rajaksi noin 2000 mm. Esimerkiksi Gore-Tex ilmoittaa vedenpitävyydekseen 4500 mm.

Materiaaleja

Finlayson Action on sivelymenetelmä, jolla kankaan pintaan sivellään vettäpitävä ja hengittävä kalvo. Action-kalvo on mikrohuokoinen, se pitää veden, mutta kosteus pääsee haihtumaan huokosten kautta.

Vedenpitävyys ja muut ominaisuudet riippuvat pohjana käytetyn kankaan ja sivelyn laadusta.

Cordura on polyamidikuitua ja kudottu yleensä paksuksi ja vahvaksi kankaaksi. Sen repäisylujuus on noin nelinkertainen tavallisiin nailoneihin verrattuna ja 20-kertainen puuvillakankaaseen verrattuna. Hengittää ja on hyvin tuulenpitävää ja vettähylkivää. Pinta hylkii likaa eikä nukkaannu.

Gore-Tex on vedenpitävien ja hengittävien kankaiden tekniikan uranuurtaja. Gore-Tex on PTFE-kalvo (polytetrafluorietyleeni), joka laminoidaan kankaan sisäpinnalle (2L), kahden kankaan väliin (3L), erilliseen nailonverkkoon (Z-liner) tai vuorikankaaseen (LTD).

PTFE-kalvon huokoset ovat niin pieniä, yli miljardi huokosta neliösentillä, että ne eivät päästä vettä sisään, mutta höyrystynyt hiki pääsee ulos.

Hengittävyys vaihtelee, 2L 14 250 g, 3L 11 300 g, Z-liner ja LTD 17 667 g/m2/24h. Kaikki ovat täysin tuulen pitäviä. Gore-Tex antaa takuun kankaan toimivuudesta.

Kevlar on kevyt ja luja para-aramiidikuitu. Se on kulutus- ja repäisylujuudeltaan ylivoimainen materiaali, joka eristää myös lämpöä.

RVP (Rukka variable protection) on Rukan käyttämä kankaan käsittelymenetelmä, jolla kangas saadaan vettäpitäväksi ja hengittäväksi. Menetelmässä sivellään polyuretaanikerros kankaan sisäpinnalle. Eri käyttötarkoituksiin käytetään erilaisia pohjakankaita ja sivelyitä. Saumat on teipattu.

Scotchard on tekstiilin viimeistelykäsittely, joka lisää kankaan pinnalle suojaavan kerroksen. Käsittely alentaa kankaan pintajännitystä.

Scotchard hylkii vettä ja likaa. Kankaalle joutunut vesi ei imeydy ja hajoa kankaan sisään, vaan jää hetkeksi kankaan pinnalle, jolloin se voidaan pyyhkäistä pois. Samalla tavalla käsittely estää lian tarttumisen.

Teflon on tekstiilin viimeistelykäsittely, joka lisää kankaan pinnalle sitä suojaavan kerroksen. Vettä ja likaa hylkivät ominaisuudet ovat vastaavat, kuin Scotchard:illa.

Oikea koko ja istuvuus

Sopivien ja toimivien materiaalien lisäksi kelkkapuvun täytyy myös "istua" hyvin kantajansa päällä. Pukua sovitettaessa kannattaa istua kelkan satulaan, tai ainakin "simuloida" vastaava tilanne, sillä istualtaanhan pukua käytetään. Lahkeiden ja hihojen tulee olla riittävän pitkät, jotta ajoviima ei pääse tuivertamaan sisään. Hihan suissa pitäisi olla myös resorit ja jonkinlainen kiristin. Jotkut kelkkahanskat on tehty hihan päällä pidettäväksi ja lämpimän kelin crossityyppisiä hanskoja taas pidetään hihan sisällä. Hihansuun pitäisi siis toimia molemmissa tapauksissa.

Lahkeissa olisi hyvä olla niinsanotut lumilukot, jotta saappaisiin ei menisi lunta siinä vaiheessa, kun vaikkapa reitin sivuun suistunutta kulkuvälinettä punnerretaan takaisin ajouralle. Lahkeiden pitää olla myös riittävän väljät, jotta ne sopivat erilaisten ajosaappaiden päälle.

Ainakin urheilullisessa ajossa kaksiosainen puku on havaittu haalaria toimivammaksi ja tauolle poiketessa irrallinen takki on mukavampi riisua, kuin pelkkä haalarin yläosa.

Riittävän suuret ja oikein sijoitetut taskut ovat myös tärkeitä, sillä pakkasilla vetoketjuja ja neppareita pitää voida käsitellä myös hanskat kädessä. Taskut ja niihin sijoitetut tavarat eivät saa myöskään haitata ajoasentoa.

Myös kaulus on tärkeä kohta puvussa. Sen pitää olla riittävän korkea suojatakseen kaulaa, mutta toisaalta liian korkea ja jäykkä kaulus haittaa pään kääntelyä. Kypärän reunat saattavat myös osua häiritsevästi liian korkeaan kaulukseen. Useiden pukujen kaulusten sisäpinta on pehmeää fleece-kangasta, joka ei ärsytä ihoa. Toisaalta kelkkaillessa kannattaa käyttää poolokauluksellista paitaa ja myös kypärän huppu on useimmiten ihon ja kauluksen välissä. Kokemustemme mukaan kaulus saakin olla aika matala ja väljä, jotta se ei ahdista.

Ajopukuja kannattaa ja pitää myös pestä säännöllisesti. Etenkin Gore-Tex puvun huokoset saattavat tukkeutua, mikäli kangas on lian ja hien kyllästämä. Erilaiset kankaaseen tehdyt sivelyt sen sijaan kuluvat pesujen myötä ja pinta muuttuukin ajan mittaan notkeammaksi, mutta samalla vedenpitävyys huononee.